Mä oon ollu paha tyttö ;) "You've Been A Very Bad Girl, A Very, Very, Bad, Bad Girl, Gaga"
Ja bongasin just uutisista et Lady Gaga ei ole ainoastaan tulossa Suomeen, vaan on ollut myös niin suosittu että pläjäyttää toisenkin keikan. Ja mä meinasin et jospa menisin katsomaan ;)
Gagalla on vaan hyvä meininki :)
“Trust is like a mirror, you can fix it if it's broken, but you can still see the crack in that mother fucker's reflection.”
Eli mäkin laitan nyt nahkarotsin päälle ja kokistölkit hiuksiin.
Aina kun tulee ero, palaan tähän kappaleeseen. Ja taas kerran.. once more into the fray!
Miehet tulee ja menee ja vois huonomminkin mennä! Voitin just 55 egee lotossa, ja mähän en yleensä voita mitään. Ja Suomikaan ei oo vielä ryssiny MM-jääkiekkoa totaalisesti. Huomenna kisastudio pystyyn kun Suomi hakkaa Sveitsin, muahahaa!
Oih, ihana arki! Nepal on nyt koluttu läpi ja nyt voi jatkaa elämää yhden kokemuksen rikkaampana.
Ajattelin ennen lähtöä, että olisin erityisen onnellinen kotiinpaluusta kaiken sen köyhyyden ja ankeuden näkemisen jälkeen ja että tuntisin itseni jollainlailla etuoikeutetuksi elämäntilanteessani. Se miten asiat menee ja toimii länsimaissa, ei kuitenkaan toimi samoin Nepalissa... ei siis huonommin, vaan ainoastaan eri tavalla. Kuka minä olen sanomaan kuinka tulisi elää? Eiköhän ne munkit siellä vuorilla tiedä elämästä enemmän kuin yks suomalainen tyttönen reppu selässä. Onnellisuus ei ole paikka- tai varallisuusriippuvainen ja voin lyödä vetoa, että keskimääräinen köyhä nepalilainen elää onnellisempaa elämää kuin perussveitsiläinen tallaaja. Se on vain siitä kiinni kuinka elämänsä ja itsensä näkee.
Hoh-hoijaa, kaikkeen sitä vapaaehtoisesti lähtee mukaan ja vielä laittaa itsensä täysin toivottomiin tilanteisiin. Siitäkin sitten selvittiin, vaikka välillä toivo meinasi mennä. Kaikenmoista filosofista kysymystä tuli myös matkalla pohdittua. Ensinnäkin hyvä kysymys on jo miettiä, miksi matkustaa? Ei se matkustelu ole itseisarvo sinänsä... että vois kertoo et hei mä kävin siellä ja täällä. Mikä pointti? Mun mielestä matkalle lähtöönkin olis hyvä miettiä mitä lähtee hakemaan ja miksi ylipäänsä edes lähtee? Matkustaminen on yks keino rahoittaa paikallisten elämää, tuoda rahaa kyliin ja kehittää infrastruktuuria yms. Kolikon toinen puoli on sit kuitenkin se, että luonto tuhoutuu, saastuu ja roskaantuu, luonnonkauniiseen paikkaan rakennetaan teitä ja paikalliset oppii kerjäämään turisteilta. Kuka haluaa vaeltaa Himalaja-vuoristossa kun alla nirskuu kokis-pullon jämät ja sipsipussi paketit kun jätehuoltoa ei ole vielä keksitty?
Kotiin palatessa olin shokissa huomatessani kuinka stressaantuneita ja kiireisiä ihmiset onkaan. Kaikki vaan juoksee pää kolmantena jalkana ympäriinsä. Ehkä pyrin elämään tässä hetkessä vielä hetken ennen kuin virtuaalimaailma ja virikkeistö vie mennessään. Mutta joo nyt viihteelle ja nauttimaan kevään auringosta!
Eipä siinä mitään. Tuossa eilen oli juoksemassa vesisateessa, olipa aika ankeaa... Kunnes tää biisi lävähti iPod tuutista ulos! Ihan random biisi, niin absurdi mutta sai mun beban liikkeelle. Tässä teidän iloksi, olkaapa hyvät! :)
Moro ja muiskis mussukat! Täällä vaan näppäimistön naputus kuuluu ja rokki soi korvissa, sois kovempaakin mutta työhuonetoverit saattais saada sätkyn tästä "bileet päättymättömältä kasetilta" meiningistä. :)
Voih, monesti saan kuulla kuinka negatiiviselta vaikutan, valitan vaan. :( Mutta täytyy ottaa huomioon, että ihmiset vaan reagoi asioihin eri tavalla. Mä en vaan ota omaa negatiivisuuttani mitenkään negatiivisesti! Itsellä kun on jokin hullu mielenhäiriö negatiivisuutta kohtaan, saan siitä hurjan draivin: mitä huononpaa palautetta saan sitä enemmän yritän tehdä ens kerralla paremmin ja paremmilla kikseillä. No okei, ehkä silloin tällöin vedän yhden päivän salmari shotteja (huom vain yskänlääkkeeksi :P) sängynpohjalla nyyhkien, mutta sit lopulta se lamppu syttyy ja ajatus "kyllähän mä prkl näytän vielä teille" kolahtaa päähän ja se on sit menoa! Joskus omaa sielunmaisemaa voikin olla vaikea ymmärtää...
Tiedättekö sen hetken elämästä kun on just eronnu poikaystävästä ja sit joku random kaveri tulee hihkumaan vierelle uutta rakkausonnea pussaillen vieressä niin että sylki loiskuu?! Halusin vain osoittaa kuinka joskus on sama homma duunissa tai muilla elemän osa-alueilla. Kuten just tänään kieltäydyin kuuntelemasta kaverin loistavia artikkeliarvosteluja, juuri kun itse on kriittisessä kohdassa päivää, yrittää saada tuloksista selkoa mut mistään ei tule mitään. Silloin on vaan aika tympeää seuraa ja voi vaan yrittää vaihtaa puheenaihetta tai sit murjauttaa sujuvasti "menkää muualle litkimään toisianne" kommentteja. Jokaisella on hetkensä... ;) Yleensä kahvi, bisse tai aurinko auttaa sulattamaan tän pään ja sydämen. Kärsivällisyyttä darlings, kyllä mä opin vielä.
Niinhän se menee, että loppujen lopuksi jos homma menee päin seiniä, niin eihän siinä voi ketään muuta syyttää kuin itseään. Siksi valittaminen ja negatiivisuus onkin aivan turhaa. Harmittaa vain kuinka rajoittunut oma elämä ja ajattelu onkaan. Kuinka helppoa oliskaan syyttää jotakuta toista omista valinnoista, miks en tehnyt sitä ja muuttanut sinne, mut eipä niin. Pelottavaks homma meneekin siinä vaiheessa kun kaikki muuttuu, ja vielä omasta päätöksestä. Silloin vain leijailee tyhjän päällä eikä tiedä mihin tarttua. Kai se on se suuri ja tavoiteltu VAPAUS!
Tavoitteena olisi kuitenkin elää hetkessä, nauttia siitä mitä on tässä ja nyt. Ei mitään tekosyitä miks ei nyt, kuten "sit kun asun Suomessa, sitten voin..." tai " sit kun on joku jonka kanssa matkustaa...", jne. Se "täydellinen" hetki tehdä asioita ei välttämättä tule koskaan. Aina voisi olla "parempi hetki" tai enemmän rahaa, aikaa, ystäviä, elämää tehdä asioita, mutta mutta mutta...
Kirjottelen näitä höpöhöpö juttuja kun mietiskelen omia (elämän) valintoja. Kuinka pelottavaa se onkaan miettiä muuttoa pois Lausannen tutuista ympyröistä (helkkari tää on ollu mun elämä viimeiset 4 vuotta!) ja mahdollista alan vaihtoa (just kun on saanut päähänsä, et hei, mähän tiedän melkein kaiken mun alasta ja mä voisin olla proffa parin vuoden sisällä!). Ja just siks pitääkin repästä itsensä irti. Ei siks et se olis helppoa, vaan siks et mä uskallan ja haluan! :) Vaikken nyt toisaalta ole aina sitä tavallisinta tietä muutenkaan valinnut... Mut ehkä se on vaan mun pieni sairas mieleni joka miettii mitähän siellä nörttikuplan ulkopuolella onkaan. Ja ehkä olisi myös vihdoin onnellinen siitä, että voi tehdä jotain hyvää itselle ja muille :)
Eli joo-o, seuraavaks siis vähän soul searching Himalajan vuoristossa :) Ehkä sitten on taas eri ääni kellossa.
On muuten ihan paskat housussa kun jännittää se reissu! Raajatkin on ihan puoli halvauksessa kun jo kolmatta kertaa joudun uusintapiikille. Suoniin vaan vedetään ennätysvauhdilla raivotautia ja hepatiittiä. Piikittäjähoitsutkin huomas, etten ole mikään piikkien ystävä kun komensivat makuulle 3x3 piikin jälkeen. Kertoilin vaan juttuja kuinka oma äiti se silloin pyörtyili lapsuudessa kun mua piikitettiin. Niin, niinhän se on, mutsin vika! Kai tämmösetkin asiat periytyy?!
Hirvee stressi, miten muka viettää yli 17 tuntia lennolla/lentokentällä aikaa yksikseen? Kuinka selviän mm. Delhin lentokentällä, tai saati sitten Kathmandussa? Kuulin, että kaveria (nainen) oli intialainen tarrannu suoraan haaroista vastaan tullessaan, ajatellen "No kun länsimaalaiset naiset on vaan niin helppoja". Olen tivannut kaikenlaisia vastauksia nepalilaiselta kolleegaltani, mutta ilman selkeää vastausta. En tiedä onko vika kulttuurissa, se että olen nainen, tai että en vain osaa tulkita hänen pyörivää päätään (onko pyörivä pää "kyllä" vai "ei"?!?!). Ensimmäisenä Kathmandussa menen tietysti shoppailemaan! :) Käyn ostamassa pitkän hameen, niin että jos tulee pissa hätä, niin pääsee nopeasti pusikkoon eikä Buddha munkit saa sätkyä. Näin meillä :P Eiks elämä olekin aika ihanaa!
Jotain on tapahtunut, mutta en ymmärrä mitä. Eilen pidin esitelmää kovanluokan ammattilaisille, ja palautteena tuli suoraa huutoa siitä miten turha koko tutkimusaihe on, paska juttu. Hahahaa, meitsi vaan veti vitsillä läpi, negatiivinen palaute ei haitannut yhtään. :) Onko se nyt sit hyvä vai huono juttu, niinpä? Hyvä siinä mielessä, että en mieti turhia mitä muut ajattelee. Jos itsellä on luottamus tekemiseen ja siihen et homma toimii, mihin mä tarttisin enää ääliöiden vahvistusta omasta osaamisesta. Toisaalta, ehkä tää vaan todistaa etten välitä enää. Mun väitöskirja tule olemaan joku hyttysen kakka auton tuulilasissa, josta kukaan, ei edes se hyttynen välitä. Millään muulla ei ole väliä kun et saan väitöskirjan valmiiksi ja olen onnellinen!! Ja vain tuolla jälkimmäisellä asialla on itse asiassa merkitystä loppu peleissä ;)
Hihii, täällä päin palloa lähestytään jo +20 astetta. Eli pitääpä tästä lähteä aurinkorilli ostoksille. Juoksemisestahan ei kyllä toisaalta tule mitään, kun proffa tarjos aamulla Japanin reissu -esitelmänsä jälkeen Sake kierrokset. Ja eihän siitä nyt voi kieltäytyä?! Mut jak, sake joka maistuu viinin ja vodkan sekotukselta ei ole kovin miellyttävä tunne tyhjässä mahassa. Vain karaoke puuttui, muuten Japani kokemus olisi ollut täydellinen :)
